Vanhemmuus herättää aina tunne- ja kehomuistoja omasta lapsuudestamme.

Jos lapsuudessaan on kokenut turvattomuutta, voi se haastaa vanhemmuutta. Trauma ei kuitenkaan määrittele kykyä toimia vanhempana vaan kuinka on kyennyt työstämään traumaa!

Missioni
Haluan, että lapsuuden traumojen vaikutus vanhemmuuteen ymmärretään luonnollisena ja inhimillisenä osana elämää – ei häpeän aiheena. Kun tietoisuus traumojen biologisesta luonteesta lisääntyy, vanhempien on helpompi suhtautua itseensä lempeämmin ja löytää keinoja vaikuttaa reaktioihinsa. Yhtä tärkeää on, että myös ympäristö – puoliso, läheiset ja ammattilaiset – oppivat näkemään reaktioiden taustan ja antamaan tukea sen sijaan, että lisäisivät syyllisyyttä.